Jaetusta johtajuudesta työelämässä puhutaan kuin uudesta keksinnöstä. Perinteiseen ja hierarkiseen toimintaympäristöön tottuneille jaetun johtajuuden ideassa voi olla jotain uutta, mutta joukkueurheilussa, ja ainakin joissain työelämän asiantuntijaorganisaatioissa aihe on tuttu.

Jaetun johtajuuden kanssa lähes samaa tarkoittavia termejä ovat mm. osallistava, hajautettu sekä jaettu johtajuus. Käytän tässä kirjoituksessa näistä suht samaa tarkoittavista asioista termiä ”jaettu johtajuus”

Mitä on jaettu johtajuus joukkueurheilussa, esim. korisjengissä

Korisjengi on jaetun johtajuuden mallioppilas. Joukkueen tekemisessä valta, vastuu ja johtajuus vaihtaa omistajaa mm ottelutilanteissa pelitilanteen mukaan. Toki korisjengin valmentajalla on monesta asiasta lopullinen vastuu. Mutta jos joukkue ei tee kilpaurheilun ympäristössä tulosta, valmentaja lähtee.

Käytännön tekemisessä valmentaja delegoi paljon asioita apuvalmentajille, huoltoportaalle sekä pelaajille. Heistä jokainen tekee asiat oman harkintakykynsä mukaisesti parhaalla mahdollisella tavalla. Usein he myös osoittavat johtajuutta, käyttävät tilanteessa osaamiseen perustuvaa valtaa ja delegoivat asioiden toteuttamisen eteenpäin. Käytän tästä jaetun johtajuuden esimerkkinä koriksen ottelutilannetta, tarkemmin sanottuna yhtä hyökkäystä. Siinä valmentaja on jakanut toteuttamiseen liittyen kaiken vastuun ja vallan pelaajille.

Yksi hyökkäys ja korisjengin jaettu johtajuus

”Korisjengi valmistautuu korisottelun hyökkäykseen. Joukkueen pelisysteemin mukaisesti takamies miettii sekunnin kymmenesosan ajan joukkueen taktista tavoitetta, pelin tähäastista kulkua, sekä kentällä olevaa tilannetta juuri nyt. Tämän pikaisen prosessoinnin tuloksena hän luo ajatuksessaan taktiikan tulevaan hyökkäykseen. Takamies siis ”lukee tilannetta”, kuten myös joukkueen valmentaja, muut pelaajat sekä joukkueen huoltoporras. Takamies on kuitenkin heistä se, jolla on tilanteessa johtamiseen liittyvä valta. Hänellä on hallussaan peliväline eli koripallo. Hän päättää, mitä pelivälineelle seuraavaksi tapahtuu. Joukkueen seuraavan hyökkäyksen taktiikan päättäminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että takamies tekee kaiken työn. Hän on saanut tämän vastuun ja vallan hetkellisesti ”lainaksi” joukkueen valmentajalta ja muilta joukkueen jäseniltä, jolla on jaetun johtamisen mukaisesti yhteinen vastuu tuloksesta, hyökkäyksen suunnittelusta ja osaamisen varmistamisesta.”

Korisjengin jaetun johtamisen ideaan kuuluu pelaajien itseohjautuvuus ja itsensä johtaminen. Jokaisen joukkueen jäsenen rooliin mm. yksittäisessä, yllä kuvatussa hyökkäyksessä kuuluu se, että hän a) osallistuu hyökkäyksen idean toteuttamiseen, b) kantaa vastuun omasta roolistaan, ja c) tarvittaessa kantaa vastuun hyökkäyksen tuloksellisuudesta eli korin tekemisestä. Eri pelipaikoilla liittyy vieläkin tarkempia rooleja, mutta jätän niiden läpikäymisen toiseen kertaan.

Joukkueurheilussa jaettu johtajuus on itsestäänselvyys ja ainoa vaihtoehto. Ei valmentaja voi kentän laidalta osallistua peliin tai tehdä esim koria tai maalia pelaajien puolesta. Niiden tekeminen on 100% pelaajien vastuulla. Vallan ja vastuun jakaminen on joukkueurheilussa onnistumisen kannalta siis välttämätöntä.

Korisjengissä jaettu johtajuus toimii, sillä kentällä olevilla pelaajilla on paras asiantuntemus tilannekohtaisten päätösten tekemiseen. Valmentajallakin on luonnollisesti asiantuntemusta päätöksen tekemiseen, mutta koska hän ei ole kentällä pelaamassa, hänellä ei myöskään ole mitään roolia lopullisen kentällä tapahtuvan suorituksen tekemisessä.

Ei ole väliä kuka kantaa yksittäisessä hyökkäyksessä sen viimeisen vastuun, eli heittää pallon tavoitteenaan kori. Pääasia on, että se heitto on joukkueen tavoitteiden, pelin kulun ja pelaajien ominaisuuksien mukaisesti ”hyvä” heitto.

Joukkueurheilun tekemiseen ja jaettuun johtajuuteen liittyy todella paljon muutakin, mutta ottelun yksittäinen hyökkäystilanne kertoo korisjengin jaetusta johtajuudesta paljon.

Ilmapiirillä on merkitystä #kulttuuri #luottamus #yhteishenki

Joukkueurheilun tiimi voi näyttäytyä ulospäin vahvana valmentajakeskeisenä yhteisönä. Valmentajalla on toki erittäin suuri valta jo asemansa puolesta, mutta vasta osallistaminen ja jaettu valta luovat yhteishenkeä. Valmentajan ajatuksia ei sisäistetä käskemällä, eivätkä pelaajat tällöin sitoudu pelisysteemiin. Lisäksi käskeminen tappaa pelaajien harjoittelussa ja peleissä tarvitseman luovuuden. Luovuus vaatii luottamukseen perustuvan ilmapiirin, jossa jokainen yksilö uskaltaa tavoitella parasta itseään. Valmentajan toiminnalla on erittäin suuri vaikutus luottamukseen perustuvan ilmapiirin luomisessa.

Jaettu johtajuus joukkueurheilussa kehittyy ja muotoutuu joka päivä. Tärkeää on, mitä seuraavaksi tapahtuu, miten pelaajat kehittyvät ja minkälainen motivaatio heillä on. Jaetun johtajuuden kehittyminen joukkueurheilussa on yhteistä matkan tekemistä. Se on yhteinen prosessi.

Tässä on viisi joukkueurheilun jaettuun johtajuuteen liittyvää ajatusta, joihin mm. jaettu johtajuus siellä perustuu. Samat ajatukset toimivat myös työelämässä.

Yhteinen selkeä päämäärä

Yhteisen päämäärän tavoittelu on matka tai prosessi. Yhteisen matkan tekeminen on haastavaa ja kehittävää. Ilo syntyy itse matkasta, ei yksittäisen tavoitteen saavuttamisesta. Matka on se, mistä tiimiläiset ovat ylpeitä. Matka ja prosessi rakentavat kaverisuhteita, jolloin tiimin jäsenet kokevat ylpeyttä siitä, mitä he ovat yhdessä saavuttaneet. Päämäärän tavoittelussa on tärkeää se, mitä tapahtuu seuraavaksi. Ei se, mitä tiimi tekee kuuden viikon kuluttua.

Yhteinen pelitapa

Joukkueurheilussa jaettu johtajuus on mahdollista, sillä kaikki jengin jäsenet ovat sisäistäneet a) mitä tavoitellaan, b) miten tavoitellaan ja c) mikä minun roolini ja vastuuni tässä on. Tämä yhteisen pelitavan opettaminen ja oivalluttaminen on valmentajan vastuulla, ja siihen liittyy niin itse asia, eli pelitapa, ja ihmiset, eli pelaajat joiden tarkoitus on toteuttaa pelitapaa.

Yhteisestä pelitavasta voi tehdä dokumentteja ja siitä voi luennoida. Jokainen tiimi oppii kuitenkin yhteisen pelitavan vain tekemällä, eli harjoittelemalla ja pelaamalla, erheiden ja onnistumisten kautta. Yhteisen pelitavan opettelu on ikuista matkan tekemistä. Siinä ei ole päätepistettä, eikä siinä voi ikinä tulla täydelliseksi. Yhteistä matkaa taittaessa tiimin ”me” –henki kehittyy ja siitä tulee #onnistummeyhdessä –henki.

Jokaisella tärkeä oma rooli

Kaikkeen yhdessä tekemiseen liittyy se, että ”joukkue on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki”. Tämä pätee joukkueurheilun osalta täysin. Tiimin yhteishenki voi kehittyä huippuunsa vain silloin, kun kaikki tiimissä kokevat kuuluvansa ryhmään. Kaikkien ryhmäläisten tulee kokea olevansa tärkeä, tietää mitä tekee, sekä tietää omat vastuunsa ja roolinsa. Oman roolin sisäistäminen tulee valjastaa tiimin yhteisen päämäärän tavoitteluun yhteisen pelitavan noudattamisen kautta. Tämä vaatii pelaajalta itsensä johtamista, itseohjautuvuutta ja hyvää valmentamista, jossa huomioidaan niin yksilöt, kuin tiimin yhteinen päämäärä.

Itseluottamusta vahvistava ilmapiiri

Joukkueurheilussa onnistuminen vaatii itseluottamusta. Itseluottamus liittyy kaikkeen: omassa roolissa onnistumiseen, yhteisen pelitavan toteuttamiseen ja yhteisen päämäärään saavuttamiseen. Yksittäisen pelaajan itseluottamus kehittyy ja vahvistuu mm. oman kehittymisen tunnistamisesta, sekä muiden pelaajien että valmentajien palautteesta. Kehittymistä tukevassa toimintaympäristössä palaute on välittämistä. Saat palautetta, koska muut ryhmässä kokevat että sinusta on enempään. Ja kun sinusta on enempään, voit toteuttaa rooliasi paremmin ja joukkueemme mahdollisuus saavuttaa yhteinen päämäärä on parempi

Epäonnistumiset sallittuja

Korislegenda Michael Jordan on sanonut hänen NBA urasta näin: ”Epäonnistuin heitoissani yli 9000 kertaa ja hävisin yli 300 ottelua. 26 kertaa minuun on luotettu ottelun loppuhetkillä viimeisen ratkaisun osalta ja olen epäonnistunut. Olen epäonnistunut uudestaan ja uudestaan, ja siksi olen menestynyt.”

 Vain kehittymistä tukevassa ilmapiirissä epäonnistumiset koetaan kasvun mahdollisuutena, ei epäonnistumisena. Siksi kehittymistä tukeva ja epäonnistumiset salliva ilmapiiri on tärkeä.

Sekä joukkueurheilussa että työelämässä on kysymys ihmisistä, jotka yhdessä tavoittelevat ryhmän tai yhteisön yhteistä päämäärää. Toki nyansseissa on eroja, mutta yhdistävää on silti enemmän kuin erottavaa. Ne yhdistävät asiat tulee vain tunnistaa ja oivaltaa, sekä sopeuttaa työelämään juuri kyseiseen toimintaympäristöön ja toimintakulttuuriin sopivalla tavalla.

 

 

Mikko 040-7708490 / mikkotanner@hotmail.com