Blogi 5 – ”The #Joukkue’en” rakentumisen tärkein kulmakivi on epäitsekkyys. Piste.

”Minä tein sen” vai ”me teimme sen” – miten sinä haluat onnistua?

Yksilöiden kehittyminen ja kehittäminen on hallinnut medioiden kirjoittelua ja julkista keskustelua. Hyvä niin. Monien mielestä yksilö on hukassa tässä nopeasti muuttuvassa ja epävarmassa maailmassa ja todella monet meistä tarvitsevat positiivista kannustamista. Aina pelkkä ulkopuolisen kannustus ei riitä, valitettavasti.

Pari sanaa ”minä” maailmasta…

Kuinka monta kertaa olet kuullut seuraavan kaltaisia lauseita: ”löydä sisäinen motivaatiosi” ,”vastaus löytyy peilistä” tai ”luota itseesi äläkä pelkää epäonnistumisia”. Melko usein, veikkaan minä.

Nordic Business Forumissa vuonna 2015 vieraillut Nilofer Merchant markkinoi silloin suurella menestyksellä ajatusta ”Onlyness”. Idea on kiteytetysti ja kärjistetysti: jokaisella meistä on oma tila jota kukaan muu ei omista. Tämä on itseluottamuksen vahvistamisen kannalta loistava oivallus josta yksilöt ympäri maailmaa voivat ammentaa ajatuksia.

Startup yrittäjä Taneli Tikka kirjoitti puolestaan näin: ”Rohkeus on ominaisuus, jonka avulla on mahdollista erottautua ja voittaa isosti! Tunnista oma juttusi, kerro oma tarinasi ja pelaa vahvasti sen varaan” => Tähän ainakin minä luotan kirjoittaessani tätä blogia 😊

Filosofian Akatemian tutkijat Frank Martela, Karoliina Jarenko ja Lauri Järvilehto pohtivat kirjassaan ”Draivi” sisäistä motivaatiota. Ainakin yksi aiheeseen liittyvä kysymys nettiartikkelin mukaan on: ”voiko sisäistä motivaatiota johtaa?” Motivoituminen sinänsä on juuri se, mitä ainakin minä pidän suuressa arvossa ja kaikki ideat sen johtamiseen ovat tervetulleita.

Tämä kaikki on juuri sitä mitä yksilöt tarvitset. Vai onko se näin?

Rohkeutta ja itseluottamusta tulee painottaa ja valaa ihmisiin itseluottamusta. Me jokainen tarvitsemme sitä. Mutta miksi kannustusta on enemmän yksilöille kuin ryhmille, tiimeille tai joukkueille? Miksi ei painoteta yhdessä tekemisen etuja, kuten ”tee parhaasi, rakenna ympärillesi sellainen jengi missä yhteinen etu on tärkeämpi kuin yhdenkään yksittäisen etenijän. Toimi epäitsekkäästi”…. Liian työlästä, veikkaan.

On ajan hengen mukaista tarjota ratkaisuja omaan voimaantumiseen. Se on helpompaa kuin rakentaa ajatuksia siihen miten ”epäitsekäs ja innostunut porukka rakennetaan”. 

Subjektiivisesti ja puolueellisesti ”me” maailmasta

Vähän taustaa ja yksi subjektiivinen näkemys John Woodenin loistokkuudesta tähän alkuun (jolle löytyy paljon kannattajia)…

Yksi koripallohistorian suurista valmentajista on edesmennyt John Wooden. Vuonna 1948 hän kiteytti oman johtamis/valmentamis filosofiansa muotoon ”Pyramid of Success” eli menestyksen pyramidi. Pyramidi koostuu yhteensä 15:sta palasta, joista kolme alarivin keskellä olevaa palikkaa ovat keskeisiä koko pyramidin pystyssä pysymiselle. Ne ovat: toveruus, uskollisuus ja yhteistyö. Ne kaikki kuvaavat sitä, että matkaa ei tehdä yksin ja oma etu edellä. Itsekkyys ja oman edun tavoittelu ovat terveitä asioita silloin kun ne ovat joukkueen edun renkejä, ei muuten. Woodenin termeissä ”me” tuli aina ennen ”minä” sanaa. Toki hän ymmärsi myös yksilön kehittymistarpeen (hän painotti yksilön kehitystä sanomalla että ”paras tapa kehittää joukkuetta on kehittää itseään”)

Wooden.png

www.coachwooden.com/pyramid-of-success

”The Joukkue” ei siis synny siitä, että siellä on itseensä uskovia huippuyksilöjä vaikka kuinka itseluottamusta olisikin. ”The Joukkue” tarvitsee epäitsekkyyttä, ystävyyttä, sitoutumista, kunnioitusta toisia kohtaan ja yhteistyötä. Näistä asioista epäitsekkyys kaikkine hienouksineen on tärkein asia. Muita asioita ovat mm. selkeä tavoite ja jokaisella selkeä oma rooli.

Ja vielä yksi kommentti heille, jotka uskovat että ”sankarit tekevät joukkueen”…. Ei pidä paikkansa. ”Joukkue tekee sankarin, ei toisinpäin”.

PS. Mitäpä jos joku joka oikeasti on saanut aikaan omilla teoillaan yhteisen onnistumisen ja sanoo että ”me teimme sen”. Tämä siis silloin, vaikka kaikki tietävät, että se oli tämä yksi yksilö, joka mahdollisti kaikkien muidenkin onnistumisen.. Jos hän antaa muille esimerkin siitä, että a) me kaikki olemme yhtä ja b) joukkue tulee ennen yhtäkään yksilöä, on hänen esimerkin vaikutus huima. Toisin toimimalla ja itseään kehumalla vaikutus on myös huima, negatiiviseen suuntaan.

PS2. Eripurainen jengi ei pärjää, urheilussa tai bisneksessä tai muuallakaan. Jengi menestyy koska heillä on hyvä henki. Menestyminen on siis hengellinen matka. Joskus käy niinkin että menestyminen sytyttää porukkaan hyvän hengen mutta vain sattumalta.

 

Jos haluat lisätietoja tästä aiheesta tai kommentoida tätä kirjoitusta niin tässä yhteystiedot: Mikko +358 40 770 8490 tai mikkotanner@hotmail.com

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s