Ylpeys. Sillä on puhekielessä usein huono kaiku. Ylpeys viittaa negatiivisuuteen, yli-itsevarmuuteen, itsekkyyteen, jne. Se on kuin ilmapallo itseluottamusta täynnä, liian täynnä, ja vielä aiheetta. Mutta ylpeys ei ole aina ja joka paikassa huono asia. Oikein käytettynä ylpeys on voimakas väline itsensä tai tiimin innostamiseen, yhdessä onnistumiseen sekä vaikuttamiseen.

Mitä ylpeys on – tai voi olla?

Ylpeys voi syntyä monista eri lähteistä. Voimakkaimmillaan se on silloin kun siihen voi liittää itsekunnioituksen ja hyvänolon tunteen, kun on saavuttanut jotain. Kun kokee esimerkiksi fiiliksen: ”onnistuinhan”. Se voi olla myös jotain sellaista joka syntyy siitä, että on ollut osa jotain suurempaa kokonaisuutta, osa jotain tiimiä.

Ylpeydessä on usein tietynlaista arvokkuutta. Ylpeys tarkoittaa että olet jättänyt kädenjälkesi johonkin asiaan ja tiedät, että se mitä olet tehnyt on tehty niin hyvin kuin suinkin pystyt. Ylpeys on varmistus sinulle itsellesi siitä, että sen mitä sinä teet, se missä on sinun nimesi ja kädenjälkesi, on tehty oikein.

Ai niin… Ylpeys on myös yksi seitsemästä kuolemansynnistä. Siinä kontekstissa ylpeys on negatiivinen asia. Mutta kuten jo tuossa aikaisemmin kirjoitin, ylpeys on siis myös voimakas väline niin yksilön kehittymisessä kuin menestyvän tiimin rakentamisessa, kehittymisessä ja kehittämisessä.

Puheet eivät riitä ylpeyden juurruttamiseen tiimissä

Ylpeyden tunteen voi kokea niin yksilönä kuin myös osana jotain tiimiä tai yhteisöä. Ylpeyttä voi kokea niin astronautti, lähihoitaja, siivooja, orkesterin viulisti kuin urheilujoukkeen huoltaja. Ylpeys tulee siitä, että henkilö tai tiimi tekee työnsä mahdollisimman hyvin ja kokee rehellistä ylpeyttä työnsä tuloksesta.

Työn tekeminen ei tarvitse katsojia eikä selkääntaputtelijoita. Tärkeintä on hyvä itsetuntemus siitä, että on toiminut ja tehnyt oikein. Tärkeää on tekemisen laatu ja tietoisuus siitä, että työ on tehty niin hyvin kuin mahdollista.

Menestystä tavoittelevissa tiimeissä voi myös olla yhteisen ylpeyden konsepti. Duken yliopiston koripallovalmentaja Mike Krzyzewskin mielestä ”ylpeys” kuuluu olennaisena osana tiimin yhteishengen rakentamista. Hän on käyttänyt mm. paksuja tussikyniä tavoitteidensa saavuttamiseksi. Vuonna 2006 hän kertoi näin:

”Tyypillisesti me tapaamme joukkueen kanssa pukuhuoneessa ennen ottelua, käydäksemme vielä läpi tulevaa ottelua. Yhdellä erityisellä kerralla pyysin joukkuettani kuitenkin koripallokentälle, sen keskiympyrän ympärille. Kenttään on maalattu pysyvästi iso “D-kirjain”, Duke:n yliopiston tunnus siis.
Me sovimme ja päätimme yhteisesti, että tulemme tekemään yhdessä sen, mitä menestykseen tarvitaan. Tämän vahvistamiseksi annoimme kaikille osallisille paksun tussin, jolla kukin heistä kirjoitti allekirjoituksensa tähän D-kirjaimeen kentässä. Tämä oli meidän kotikenttä. Täällä me toimimme joukkueen yhteisten standardien mukaisesti ja me kaikki olemme siitä ylpeitä.
Kirjoittamalla allekirjoituksemme kenttään symbolisoimme yhteisesti sopimaamme asiaa. Kaikki mitä me teemme kentällä kertoo meistä yksilöinä ja joukkueena, ja tekemisestämme tulee näkyä ylpeys kuulua tiimiin. Ja nyt sen todisteena oli allekirjoituksemme kentässä.”

Ylpeyden rakentaminen tiimille vaatii vuorovaikutuksen, luottamuksen ja yhteisen vastuun lisäksi toisista välittämistä. Pelkät puheet eivät riitä ylpeyden juurruttamiseen tiimeissä vaan se vaatii tekoja. 

Mitä voimia ylpeys tuo menestystä tavoittelevalle tiimille?

Ylpeys on voimavara. Se on todiste siitä että olet a) tehnyt työsi hyvin tai b) olet ollut osa tiimiä tai yhteisöä joka on tehnyt työnsä hyvin. Se on todiste sinulle itsellesi, tai teille, siitä että kädenjälkesi tai kädenjälkenne on tekemässänne asiassa.

Mike Krzyzewski jatkoi koripallokenttään kirjoittamisesta:

”Kirjoittaessamme allekirjoituksemme kenttään teimme päätöksen että pidämme itseämme vastuullisina huolehtimaan siitä mikä on meidän. Kellään ei ole oikeutta tulla meidän kotihalliin ottamaan pois ylpeyttämme. Meidän halli, meidän traditio, meidän yliopisto eli Duke merkitsivät meille liian paljon. Me tulisimme pelaamaan parhaan kykymme mukaan, pitäisimme yllä korkeaa standardia, ja tekisimme sen yhdessä.”

Joukkueen pelaaja Sean Dockery jatkoi aiheesta: “Ne allekirjoitukset olivat jotain sellaista mitä katsoimme lattiassa… me olimme meidän kotihallissa. Tänään näin oman allekirjoitukseni siellä ja totesin itselleni: sinun on yritettävä ja tehtävä parhaasi.”

Tällainen ylpeys on mahdollista kaikille, niin yksilöille kuin myös tiimeille ja eri yhteisöille. Tälläinen ylpeys tuo etua elämän jokaisella osa-alueella. Se ei ole turhamaisuutta tai aiheetonta itsensä esille tuomista. Se on ylpeyttä omasta osaamisesta ja omasta tekemisestä.

Toinen koripallovaikuttaja, edesmennyt John Wooden kuvasi ylpeyttä näin: “Ansaitse oikeus olla ylpeä ja luottavainen”. Hän ymmärsi ylpeyden voiman, kun hän alkoi käyttämään sanaa “ansaita”. Kun pyrit “ansaitsemaan oikeuden ylpeyteen, sinulla on aito syy sen tavoitteluun”. Ihmislähtöiseen johtamistyyliinsä hän viittasi sanoessaan:

”Itseluottamus, tottakai, on kriittinen ominaisuus onnistumisellesi, etenkin kun lähestyt omaa kyvykkyyttäsi ja potentiaaliasi. Todellista itseluottamusta ei voi vaatia (se on turhaa kerskumista..), se pitää ansaita. Ansaitse itseluottamus ja ylpeys. Auta ja tue muita saavuttamaan sama” => Siinä hyvä ohje meille kaikille.

 

Jos haluat apua tiimihengen, onnistumme yhdessä -hengen tai yhteisen suunnan rakentamisessa sinun tiimillesi niin ota yhteyttä. Mikko +358 40 770 8490 tai mikkotanner@hotmail.com