15 minuutin presentaatio 15.3.2018 #WGH18 tapahtumassa

Aiheesta

Tulokulmani aiheeseen:

– Olen sisäistänyt me-hengen ja yhdessä onnistumisen merkityksen koripallourallani pelaajana ja valmentajana

– Työurallani olen ollut palkkatyössä, esimiestehtävissä sekä viime vuodet fasilitoinut ja valmentanut tiimityön ja johtamisen kehittämistä niin johtajien vertaisryhmissä kuin myös yksittäisissä yrityksissä. Yhdistävänä tekijänä fasilitoinneissani ja valmennuksissani on ollut tavoite, että ryhmä ihmisiä löytää yhteisen näkemyksen siihen, millä toimenpiteillä heidän tulee edetä kohti seuraavaa tavoitetta.

– Henkilökohtainen profiilini esim DISC analyysissa kertoo minusta, että motivaatiotekijöitäni ovat mm. ”ryhmähenkisyys” ja ”asioiden vieminen yhdessä eteenpäin.” Yleisiä vahvuuksiani vastaavasti ovat mm. ”osaa mennä eteenpäin ihmisten kanssa” ja ”haluaa ryhmänsä parasta.”

Käsittelen aihetta ”Minusta meihin => työyhteisön onnistuminen on aina ’me’” yllä kuvatun persoonallisuuteni ja kokemukseni kautta. Joku toinen henkilö näkee asian varmasti eri tavalla, omien havaintojensa ja kokemustensa kautta, omista lähtökohdistaan.

Ajatteluni aiheeseen liittyen

 

– Jokaisen työyhteisön tulee itse määritellä, mitä ”onnistuminen” juuri heille tarkoittaa

– Kun käytämme sanaa ”yhteisö”, tarkoittaa se sitä, että kyse on joukosta ihmisiä, johon kaikki työyhteisön jäsenet kuuluvat. Yhteisö on siis sama kuin ”me”.

– Kun me onnistumme, jokainen tähän yhteisöön kuuluva myös onnistuu => me onnistumme eli myös minä onnistun => onnistuvaan yhteisöön kuuluminen takaa siis kaikille siihen yhteisöön kuuluville onnistumisen.

Miten onnistuminen varmistetaan?

– Kaikki lähtee työyhteisön suunnasta ja päämäärästä. Suunta ja päämäärä määrittelevät sen, mihin suuntaan työyhteisö on menossa ja miksi.

– Työyhteisöt tarvitsevat myös mitattavat tavoitteet, mutta en käsittele mitattavia tavoitteita tässä esityksessä. Uskon, että innostava suunta ja päämäärä, sekä matkan tekeminen niitä kohti, ovat ne asiat, jotka vievät työyhteisön mitattaviin tavoitteisiin.

– Suunnan ja päämäärän kommunikointi sekä viestintä ovat johdon vastuulla. Johdon tulee varmistaa, että koko työyhteisö tietää, mihin suuntaan ollaan menossa ja miksi. Tämä on yhteisen onnistumisen lähtökohta.

– Kommunikoinnissa ja viestinnässä tulee käyttää enemmän ”me” sanaa kuin ”minä” sanaa => sanoilla mitä käytetään on siis merkitystä.

– ”Me” sanaa käytettäessä ihmiset kokevat yhteisöllisyyttä, sanoilla rakennetaan (tai tuhotaan) yhteisön yhteishenki.

– Kun suunta ja päämäärä on kaikkien tiedossa, tarvitaan esimerkinnäyttäjiä. Heitä, jotka omalla esimerkillä näyttävät mitä pitää tehdä. Tämä rooli kuuluu automaattisesti johdolle, mutta myös muut työyhteisön jäsenet saavat näyttää esimerkkiä.

On hyvä muistaa, että kaikki ihmiset eivät ole samanlaisella tahdonvoimalla varustettuja. Ihmisten itseohjautuvuus on erilaista, heidän itseluottamuksen taso vaihtelee ja heillä on erilaisia vahvuuksia ja heikkouksia erilaisten tilanteiden hallintaan. Esimerkin näyttäminen vaatii toisilta ihmisiltä rohkeutta, toisille se on luontaista, toisten luonne suosii peesaamista. Esimerkinnäyttäjän paikka on vapaa kelle tahansa työyhteisön jäsenelle.

– Nyt pääsemme yhteisön luottamuksen rakentumiseen. Tässä vaiheessa olemme käyneet läpi… => Työyhteisöllä on yhteinen suunta ja päämäärä. Suunta ja päämäärä kommunikoidaan ja viestitään kaikille työyhteisön jäsenille. Kysymys on ”meidän” yhteisestä suunnasta ja päämäärästä, ei ”minun” tai ”sinun” päämäärästä. Työyhteisössä on esimerkinnäyttäjiä, jotka omalla toiminnallaan ja teoillaan saavat muut mukaan yhteisen päämäärän tavoitteluun => nämä kuvatut asiat ovat niitä, joiden toteutumisen kautta työyhteisön luottamus yhteiseen tekemiseen kasvaa.

– Luottamus ei synny pelkkien sanojen tai puheiden kautta. Luottamuksen vahvistumiseen tarvitaan tekoja jotka ovat yhteisen tavoitteen mukaisia.

– Työyhteisön yhteisen onnistumisen kannalta on tärkeää, että jokainen työyhteisön jäsen tietää oman roolinsa ja vastuunsa. Oman roolin ja tehtävän sisäistäminen antaa mahdollisuuden itseohjautuvuuteen ja itsensä johtamiseen => ”tiedän mitä minun pitää tehdä ja osaan tehdä sen”.

– Kun jokaisella työyhteisön jäsenellä on oma rooli, on heillä myös oma vastuu omasta kyseisestä tehtävästä. Oman vastuun lisäksi työyhteisön jäsenten tulee kokea yhteinen vastuu työyhteisön yhteisistä asioista sekä yhteisen päämäärän saavuttamisesta. Jos työyhteisön jäsenten roolit ja tehtävät ovat epäselviä, ei työyhteisössä koeta yhteistä vastuuta yhteisistä asioista.

– Yhteisen vastuun sisäistäminen ja kokeminen vahvistaa myös työyhteisön yhteishenkeä. Toisista välittäminen ja ylpeys yhteisestä tekemisestä astuvat mukaan kuvaan. Välittäminen ilmenee mm. pienten, toisia auttavien tekojen kautta. Välittäminen on myös työyhteisön sisäisen palautteen antamista => ”annan palautetta, positiivisesti, koska sinusta on enempään ja välitän sinusta”. Ylpeys vastaavasti ilmenee mm. ylpeytenä yksittäisten ihmisten teoista. He ovat ylpeitä siitä, että heidän oma kädenjälki näkyy yhteisen päämäärän saavuttamisessa.

– Työyhteisön yhteistä onnistumista ei voi jättää kehittymään yksin. Itseohjautuvasti se tuskin tapahtuu. Johdettavia asioita löytyy jokaisesta edellä olevista ”laatikoista”. Yksi johdettava asia on ”me-hengen” kommunikointi ja viestintä, sillä sanoilla on merkitystä ja niiden käyttöä tulee johtaa. Sanat ovat tärkeitä etenkin silloin, kun viestitään suunnasta ja päämäärästä, muutoksista ja yksittäisten työyhteisön jäsenten rooleista. Toinen johdettava asia mm. on esimerkinnäyttäjien olemassaolon varmistaminen. Jonkun pitää reagoida jos esimerkinnäyttäjiä ei ole.

– Myös ihmisten luonnolliset tarpeet kuten ”kuulluksi ja nähdyksi tuleminen” vaatii johtajuutta. Jokainen meistä kaipaa nähdyksi tulemista ja jonkun pitää varmistaa, että työyhteisöissä näin myös tapahtuu. Tällä asialla on suora yhteys työyhteisön jäsenten henkilökohtaiseen hyvinvointiin => minua arvostetaan, tunnen itseni tärkeäksi työyhteisön jäseneksi

– Johtamista ja johtajuutta tarvitaan myös työyhteisön jäsenten yksilöllisten vahvuuksien tunnistamiseen. Yksilölähtöinen valmentava esimiestyö auttaa työyhteisön jäseniä tunnistamaan heidän omat vahvuudet.

– Työyhteisön ”onnistumme yhdessä” -henki rakentuu parhaiten siten, että kaikkien yksilöiden henkilökohtaiset vahvuudet saadaan hyötykäyttöön. Samalla meidän tulee saada nämä ainutlaatuiset henkilökohtaiset vahvuudet työyhteisön yhteisen onnistumisen tueksi => silloin toteutuu työyhteisön yhteinen onnistuminen

 

Mikko 040-7708490